Viimeinen vaahteranlehti putoaa routaiseen maahan. Minne tahansa kääntää päätään, on ympärillä loputtomiin harmaata. Värittömät savupilvet tupruavat teollisuuslaitosten piipuista. Haaleat muistot jäätyvät sydämiin. Yksi kaikkea sitä tuskaa kuvaava kyynel vierii poskeltani kämmenselkääsi.

 

Mielessä vilisee kohmeisesti menneisyyden filminauha. Kaikki on turhaa. Mustavalkoinen elokuva heijastuu silmistäni omiisi. Kätesi lämpö on jo kadonnut. Kohmeiset sormesi poskellani ovat kuin tunteesi minua kohtaan. Kaikki on näytelmää. Sydämesi on kylmettynyt minulle.

 

Jäänsiniset silmäsi saavat hyytävän kylmät väreet kulkemaan selkärangastani alaspäin. Kuin noidannuoli, tekosi pureutuvat sisimpääni. Haavoittunut elehdintäni saa sinut havaitsemaan tuskani.

 

Värittömyys ympärillämme olisi hetken päästä vain yksi heikonlainen otos päiväkirjassamme. Kohta kaikki olisi annettu anteeksi. En ole tarpeeksi vahva sinulle. Jokainen sanasi ja askeleesi saa minun sisimpäni räjähtämän onnesta.

 

Olet kuin huumetta. Olen tullut riippuvaiseksi sinusta ja näytelmästäsi. Tuhoat sisintäni ja huumaat minua jokaisella eleelläsi, silti annan tämän vuosisadan petoksen jatkua. Jäänsiniset silmäsi hymyilevät ymmärtäväisinä. Tiedät olevasi huumetta, sitä pahinta laatua.

 

 

Ilta pimenee. Ystävyyden puiston viimeisetkin puut ovat pian kuolleet kylmään. Katulamput syttyvät yksi kerrallaan päälle. Niiden keltavalkoinen loiste ei tuo lohtua tähän loputtomaan harmauteen. Värittömät kasvoni hohtavat katuvalon kimmellyksessä.

 

Viereiseltä parkkipaikalta viimeinenkin auto lähtee. Enää paikalla olemme me kaksi. Hiljaisuus lipuu routaiselta järveltä meitä kohden. Vaaleanpunaiset pitsiunelmani ovat jo rikkoutuneet. Kaikki lapsuudenaikaiset haaveeni on revitty riekaleiksi ja särjetty sirpaleiksi. Minulla ei ole enää mitään mitä odottaa.

 

Todellisuus sekä savupilvet iskeytyvät vasten kasvojani. Haalistuneet piirteesi katoavat kaukaisuuteen. Jalkani eivät jaksaa enää kantaa. Lyyhistyn maahan painaen kasvot käsiini.

 

Hetken hauraus on käsin kosketeltavaa. Viimeisetkin kyyneleeni vierivät poskiltani pakoon routaiseen maahan. Kuurankukat jäätyneessä vesilammikossa sulavat kyynelteni lämmöstä. Raskas punnus siirretään pois sydämeltäni. Et ole vielä mennyttä, mutta nyt saatan ainakin hetken aikaa hengähtää.